En ole yli kolmeen vuoteen päivittänyt blogiani. Alunperinhän tämän blogin tarkoitus oli kertoa muualla asuville sukulaisille ja ystäville esikoisen elämästä ja kasvusta pohjoisessa. Päivitin blogia parisen vuotta, mutta sitten se jäi arjen kiireiden takia tauolle.
Blogitauko päättyy kuitenkin nyt.
Elämässämme on tapahtunut mullistavia asioita kuluneen vuoden aikana. Olen nykyään kahden pienen pojan yksinhuoltaja-äiti. Muutin keväällä esikoisen ja masu-asukin kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni. Masu-asukki näki päivänvalon 9 päivää sitten ja nyt sitten totuttelemme uuteen arkeen.
Kuluneet kuusi kuukautta on ollut elämäni tähän mennessä rankimmat. Avioero, huoli esikoisesta, raskauden kokeminen yksin, muutto ja sitten kuopuksen syntymä ovat tuoneet mukanaan todellisen tunteiden vuoristoradan. Olen tuntenut epätoivoa, surua, vihaa, iloa ja onnea vuoron perään.
Kuopuksen syntymä ja hormonaaliset muutokset ovat herkistäneet mieltäni entisestään ja olenkin viimeisen viikon aikana itkenyt todella paljon. Luotan kuitenkin kyynelten puhdistavaan ja eheyttävään voimaan.
Eihän elämän pitänyt näin mennä.
Näin olen ajatellut usein. Mutta niin minulle ja meille kävi. Ja olen päättänyt tehdä elämästämme hienoa ja kaunista.
Tervetuloa seuraamaan äidin ja kahden pojan elämää!
Blogissa seurataan kahden pienen pojan (-09 ja -15) ja heidän äitinsä elämää. Blogi on perustettu alkuvuodesta 2010, jolloin siinä lähinnä seurattiin esikoisen elämää ja kasvua. Blogin pito jäi tauolle keväällä 2012. Kolme vuotta myöhemmin paljon on tapahtunut elämässämme. Blogin tarkoitus on lähinnä kertoa kuulumisia sukulaisille ja ystäville, jotka eivät ole osa jokapäiväistä elämäämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti