Muru

Hän on huomenna kolme viikkoa vaikka tuntuukin siltä, että aikaa on mennyt enemmän. Hänellä oli kiire meidän luoksemme. Keskiviikkona kolme viikkoa sitten kävimme 12-maissa tutustumassa esikoisen eskariin. Lähdimme sieltä 13-maissa ja kävimme kahvilassa hieman juhlistamassa kohta alkavaa eskaritaivalta. Siinä kahvikupin ja berliininmunkin ääressä tunsin ensimmäisen kipeän supistuksen ja hoputin esikoista syömään, jotta voisimme pyöräillä kotiin. Kotona supistukset tulivat tiheään, mutta synnärille soitettaessa sanottiin, että kannattaa pysytellä kotona mahdollisimman pitkään. Klo 13.40 soitin kuitenkin ukin hakemaan esikoisen ja 14-maissa soitin ystävälleni, että tulee luokseni. Hän saapui kotiini klo 14.40 ja oloni oli tuolloin jo niin kipeä, että kokosimme kamppeet ja lähdimme ajamaan sairaalaan. Äidilleni ja siskolleni lähetin viestin klo 14.46, jossa ilmoitin, että lähdimme kohti synnäriä. Synnärille on noin 25-30 minuutin matka. Tämän automatkan aikana tilanne muuttui huimasti. Matkan alussa ajattelin, että on varmaan väärä hälytys ja minut lähetetään sairaalasta kotiin. 20 minuuttia myöhemmin ponnistutti jo kovasti. Hatunnosto ystävälleni, joka ei joutunut paniikkiin autonratissa :) Saavuimme synnärille klo 15.14 ja N näki päivänvalon klo 15.18. Nopea kaveri toisin sanoen :)

Ylpeä isoveli kävi vielä samana iltana katsomassa pikkuveljeään.

Vuorokauden vanha muru halusi vain nukkua ja syödä.

"Mutsi hei, lopeta jo se valokuvaaminen ja anna mun olla rauhassa."