Kävin tänään vyöhyketerapiassa kuopuksen kanssa. Ajatukseni oli helpottaa hänen ilmavaivojaan. Ne eivät ole (vielä) kovin pahat, mutta esikoisen koliikkivaivat ovat vielä yllättävän tuoreessa muistissa, joten päätin ennaltaehkäisevästi kokeilla olisiko vyöhyketerapiasta apua.
Kuopus ei erityisemmin nauttinut käsittelystä, mutta vatsaa vaivava ilma lähti nopeasti liikkeelle. Sain vyöhyketerapeutilta myös hyvät kotihoito-ohjeet, joita tulee noudattaa kahdesti päivässä. Joten nyt sitten hierotaan kuopusta aamuin illoin.
Terapeutti hoiti myös minun jalat vyöhyketerapialla ja selän luukammalla. Selkäni on käsittelyn jälkeen aivan puna-sininen mustelmista. Itse hoito ei kuitenkaan ollut kivulias vaan itse asiassa aika miellyttävä.
 |
| Kohta 6-vuotias esikoinen on haltioissaan pikkuveljestään. Odotusaikana hän usein mietti, milloin se pikkusisar oikein syntyy ja aina vähän väliä hän huusi vatsan läpi vauvalle: "hallåå, kom ut!". Esikoinen oli varma, että vatsassa asustaa poikavauva. Ja poikahan sieltä tuli :) |
 |
| Esikoinen pitelee pikkuveljeään sylissä useita kertoja päivässä, pussailee ja tulee juosten tutin kanssa aina kun pikkuinen vikisee. |
 |
| Toki pikkuveli on välillä myös ärsyttävä. Hän vie äidin aikaa ja syliä, huutaa ja kakkaa. Mutta näistäkin ärsytystilanteista ollaan pärjätty ottamalla huomioon esikoisen ristiriitaiset tunteet. |
 |
| Minulla on täällä kaksi huippuhienoa poikaa... |
 |
| ...ja olen heistä äärettömän kiitollinen ja ylpeä. |
| |
Oj vad dom e fina tillsammans, Nicholas kommer bli så fast i Ánte bara han växer lite :) Och en finare mamma kunde dom inte ha <3
VastaaPoista