Esikoinen on eskarissa ja kuopus nukkuu ensimmäistä kertaa päiväunia parvekkeella, joten minulla on hieman sitä kuuluisaa omaa aikaa. 
Tänään olen ehtinyt tehdä vaikka mitä. Käytiin aamulla kuopuksen kanssa vyöhyketerapiassa. Hän nautti tämänpäiväisestä käsittelystä. Ilmavaivoja on toki vielä, mutta näinhän on useimmilla pikkuisilla. Näkisin kuitenkin, että vyöhyketerapia on auttanut jonkin verran. Täällä meidän asuinpaikkakunnalla pääsee neuvolan kautta ilmaiseksi vyöhyketerapiaan. Kaupungin palkkalistoilla on perhetyöntekijä, jolla on vyöhyketerapeutin pätevyys ja hän antaa vyöhyketerapiaa osana ennaltaehkäisevä neuvolatyötä. Hatunnosto kaupungille tästä.
Vyöhyketerapian jälkeen tulimme kaupan kautta kotiin ja imetysmaratoonin jälkeen kuopus nukahti vaunuihin. Minä olen sillä aikaa pessyt pyykkiä, järjestellyt kotia, tehnyt jalkahoidon ja juonut teetä. Ja kuopuksen päiväunet näyttävät jatkuvan.

Eilen leivottiin maidotonta pullaa. Esikoinen avusti hienosti.

Pullista tuli hirmuisen hyviä. A söi 6 kappaletta.

Pikkuherra ei saanut pullaa maistaa. Vuoden kuluttua sitten.

 

Arkikiireitä

Huh... Arjen pyörittäminen on tällä hetkellä aika kiireistä. Viikonloput tuntuvat luksukselle jopa näin äitiys"lomalaiselle". 

Arkemme pyörii ihan mukavasti rutiinien avulla. Kuopuksella on jonkin verran vatsavaivoja, mutta ne eivät ole (ainakaan vielä) yhtä pahoja kuin esikoisella aikoinaan. Esikoisellahan oli koliikkia, mutta kuopuksella vaikuttaisi olevan enemmän vain ilmavaivoja jotka aiheuttavat ajoittaisia itku- ja ähinäkohtauksia. 

Siirryin itse täysin maidottomalle ruokavaliolle alkuviikosta, sillä halusin kokeilla onko sillä vaikutusta kuopuksen vatsan toimintaan. Hän on kakannut vihreätä kakkaa tähän mennessä ja tämähän voi olla merkki maitoallergiasta (vaikka ei täysin luotettava merkki olekaan). Jo kahden päivän maidottoman ruokavalion jälkeen hänen kakkansa on nyt normiväristä, joten jatkan maidotonta linjaa jonkin aikaa ja kokeilen sen jälkeen varovasti maitotuotteita. Maidotonta ruokavaliota on yllättävän helppo noudattaa. Ruokavaliosta joutuu toki karsimaan jonkin verran nautintoja, mutta onneksi korvaavia tuotteita löytyy kiitettävästi. (Huomenna leivotaan maidottomia korvapuusteja ;). )

Tänään jätän kuopuksen muutamaksi tunniksi mummin ja ukin hellään hoivaan ja vien esikoisen elokuviin sekä hampurilaisaterialle.  Lähdemme katsomaan Inside out- Mielen sopukoissa 3D-leffaa. Mukavaa vaihtelua äidillekin :)

 

Muru

Hän on huomenna kolme viikkoa vaikka tuntuukin siltä, että aikaa on mennyt enemmän. Hänellä oli kiire meidän luoksemme. Keskiviikkona kolme viikkoa sitten kävimme 12-maissa tutustumassa esikoisen eskariin. Lähdimme sieltä 13-maissa ja kävimme kahvilassa hieman juhlistamassa kohta alkavaa eskaritaivalta. Siinä kahvikupin ja berliininmunkin ääressä tunsin ensimmäisen kipeän supistuksen ja hoputin esikoista syömään, jotta voisimme pyöräillä kotiin. Kotona supistukset tulivat tiheään, mutta synnärille soitettaessa sanottiin, että kannattaa pysytellä kotona mahdollisimman pitkään. Klo 13.40 soitin kuitenkin ukin hakemaan esikoisen ja 14-maissa soitin ystävälleni, että tulee luokseni. Hän saapui kotiini klo 14.40 ja oloni oli tuolloin jo niin kipeä, että kokosimme kamppeet ja lähdimme ajamaan sairaalaan. Äidilleni ja siskolleni lähetin viestin klo 14.46, jossa ilmoitin, että lähdimme kohti synnäriä. Synnärille on noin 25-30 minuutin matka. Tämän automatkan aikana tilanne muuttui huimasti. Matkan alussa ajattelin, että on varmaan väärä hälytys ja minut lähetetään sairaalasta kotiin. 20 minuuttia myöhemmin ponnistutti jo kovasti. Hatunnosto ystävälleni, joka ei joutunut paniikkiin autonratissa :) Saavuimme synnärille klo 15.14 ja N näki päivänvalon klo 15.18. Nopea kaveri toisin sanoen :)

Ylpeä isoveli kävi vielä samana iltana katsomassa pikkuveljeään.

Vuorokauden vanha muru halusi vain nukkua ja syödä.

"Mutsi hei, lopeta jo se valokuvaaminen ja anna mun olla rauhassa."

Kuvia lauantailta.

Viikonloppu tuli ja meni ja jälleen on arki. Kävimme lauantaina siskoni luona juhlimassa hänen synttäreitään. Söimme lounaan siskoni luona ja esikoinen pääsi keittiövuoroon pilkkomaan kurkkua,

Tämä kaveri ei vielä pilko kurkkua, mutta nukkui sitä makoisammin serkkunsa syöttötuolissa.

Kuopuksella on monta syliä, johon hän on tervetullut. Isoveljen sylissä on turvallinen olo ja siinä hän viihtyykin useita kertoja päivässä.

Ulkoilimme helteessä ja esikonen ja mummi syötti lintuja.

Ja A roikkui pää alaspäin.

Ihanat serkukset.

Illalla oli mukava taas istua sylikkäin. Ihanat rakkaat pojat.

Pizzaperjantai ja todellinen sylivauva

Vihdoinkin viikonloppu! Myös näin äitiyslomalaisen näkökulmasta  viikonlopuissa on taikaa; ei tarvitse aamuisin kiirehtiä sängystä ylös syöttämään ja pukemaan esikoista eskaria varten. Viikonloppuna rikkinäiset yöt ei siten tunnu yhtä raskailta kuin arkena, kun ei ole mikään pakko nousta sängystä tiettyyn aikaan.

Kuopus on todellinen sylivauva. Hän ei oikein viihdy vaunuissa vaunukävelyn ajan, mutta kantoliinassa hän nukkuu sikeästi. Nyt ollaankin ulkoiltu kantoliinan kanssa ahkerasti. Mikä sen parempaa, että hän viihtyy siinä. Hän nukahtaa myös mielellään syliin. Ihan kuten veljensä aikoinaan.

Perjantai-illan viettoa: kotitekoista pizzaa, elokuva ja vähän irtomakeisia (näin viikonlopun kunniaksi). Huomenna taas suuntaamme kohti pääkaupunkia viettämään siskoni synttäreitä.

Neuvolakäynti ja piknikkiä

Tänään kuopus on kaksi viikkoa vanha. Vain kaksi viikkoa sitten hän syntyi hurjalla vauhdilla ja silti tuntuu, että hän olisi ollut meidän kanssamme vaikka kuinka kauan.

Nyt toisen lapsen kanssa huomaan olevani paljon varmempi kuin esikoisen kanssa aikoinaan. Tämä itsevarmuus helpottaa arkea hurjasti verrattuna siihen mitä arki aikoinaan oli esikoisen ollessa pieni.

Kävimme aamulla kuopuksen kanssa neuvolassa. Pikkumies kasvaa hyvään tahtiin. Nyt kahden viikon iässä painoa on 3570 g.

Kuopus viihtyy todella hyvin kantoliinassa ja siinä hän on suurimman osan tästä päivästä keikkunut. Kantoliina on pelastanut minut jo monessa tilanteessa. Vauvan uinuessa liinassa pystyy itse hoitamaan muun muassa kotiaskareita kätevästi.

Esikoisen eskaritaival on alkanut hienosti. Alkukankeuden jälkeen hän jää päiväkotiin aamuisin reippaasti ja iltapäivällä saan noutaa iloisen pojan kotiin. 

Arkemme alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan. Ensisijaisen tärkeätä on ollut mennä iltaisin ajoissa sänkyyn. Esikoinen nukkuu helposti 11 tunnin yöunet, joten klo 20 olemme koko poppoo jo sängyssä. Ja myös minun kannalta aikainen nukkumaanmeno on tärkeä, kun yöt ovat vielä melko katkonaisia.

Iltaisin veljekset makoilevat vierekkäin sohvalla. Pienempi yleensä nukkuu ja isompi katselee lastenohjelmia. Tänä iltana vauva on kuitenkin ollut aiempaa virkeämpi ja valveilla pitempiä aikoja.

Kävimme tänään eskarin jälkeen piknikillä puistossa. Yritin samalla ottaa sisaruskuvia.

Voileipää ja korvapuusteja ja taas jaksaa.

Puiston asukkaillekin löytyi eväitä.

Onnellinen on se kellä on isoveli

Kävin tänään vyöhyketerapiassa kuopuksen kanssa. Ajatukseni oli helpottaa hänen ilmavaivojaan. Ne eivät ole (vielä) kovin pahat, mutta esikoisen koliikkivaivat ovat vielä yllättävän tuoreessa muistissa, joten päätin ennaltaehkäisevästi kokeilla olisiko vyöhyketerapiasta apua. 

Kuopus ei erityisemmin nauttinut käsittelystä, mutta vatsaa vaivava ilma lähti nopeasti liikkeelle. Sain vyöhyketerapeutilta myös hyvät kotihoito-ohjeet, joita tulee noudattaa kahdesti päivässä. Joten nyt sitten hierotaan kuopusta aamuin illoin. 

Terapeutti hoiti myös minun jalat vyöhyketerapialla ja selän luukammalla. Selkäni on käsittelyn jälkeen aivan puna-sininen mustelmista. Itse hoito ei kuitenkaan ollut kivulias vaan itse asiassa aika miellyttävä.

 

Kohta 6-vuotias esikoinen on haltioissaan pikkuveljestään. Odotusaikana hän usein mietti, milloin se pikkusisar oikein syntyy ja aina vähän väliä hän huusi vatsan läpi vauvalle: "hallåå, kom ut!". Esikoinen oli varma, että vatsassa asustaa poikavauva. Ja poikahan sieltä tuli :)

Esikoinen pitelee pikkuveljeään sylissä useita kertoja päivässä, pussailee ja tulee juosten tutin kanssa aina kun pikkuinen vikisee.

Toki pikkuveli on välillä myös ärsyttävä. Hän vie äidin aikaa ja syliä, huutaa ja kakkaa. Mutta näistäkin ärsytystilanteista ollaan pärjätty ottamalla huomioon esikoisen ristiriitaiset tunteet.

Minulla on täällä kaksi huippuhienoa poikaa...

...ja olen heistä äärettömän kiitollinen ja ylpeä.

 

Rannalla poikien kanssa

Kesähelteet vaan jatkuvat ja lämpimässä asunnossa ei tee mieli viettää ylimääräistä aikaa. Niinpä suuntasimme tänään poikien kanssa rannalle muutamaksi tunniksi.

Tuttisankarin elämän ensimmäinen rantapäivä 11 päivän iässä. Hän nautiskeli varjossa vuoroin äidin ja mummin sylissä ja välillä kantoliinassa sekä rinnalla.

Ja tämä sankari nautti eväistä auringonpaisteessa. Ehdittiin juuri saapua rannalle, kun esikoinen oli jo eväiden kimpussa.

Kuopus viihtyi mummin sylissä.

Rannalta suuntasimme kotiin ja pitkälle vaunu/pyörälenkille. Esikoinen pääsi myös hieman temppuilemaan puistossa. Nyt pitää harjoitella, sillä syyskuussa hän aloittaa poikien temppukoulussa. Päivittäinen ja riittävän pitkä ulkoilu on elinehto meille. Esikoinen saa purettua energiaansa (jota löytyy vaikka muille jakaa) ja äiti pääsee liikkumaan.

Kuopus kasvaa ja voi hyvin. Toistaiseksi hän nukkuu suurimman osan ajasta. Loput ajasta hän syö ja kakkaa. Vauvan elämää toisin sanoen.

Laatuaikaa esikoisen kanssa

Johtuen suurista elämänmuutoksista olemme esikoisen kanssa koko kevään ajan olleet kuin paita ja peppu. Muuton yhteydessä esikoinen jäi pitkälle kesälomalle tarhasta ja viimeiset neljä kuukautta olemme viettäneet hyvin intensiivisesti yhdessä. Kuopuksen syntymä luonnollisesti ja tervetulleesti horjutti tätä symbioosia, kuten myös eskarin alkaminen kuluneella viikolla. 

Pidän kuitenkin tärkeänä, että saamme jatkossakin viettää kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa. Hän tarvitsee välillä minun jakamatonta huomioita ja myös minä nautin siitä, että saan väillä keskittyä ainoastaan häneen. 

Tänään pääsimme sitten viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa esikoisen kanssa kuopuksen ollessa mummin ja ukin luona hyvässä hoidossa. Maitoa olen pumpannut pakkaseen kuopuksen syntymästä lähtien ja onnekseni kuopus suostuu syömään pullosta. Niinpä pystyin hyvin mielin jättämään hänet mummolaan ja suuntamaan esikoisen kanssa kohti mukavaa ajanvietettä.

Annoin esikoiselle muutaman vaihtoehdon josta valita ja hänen toiveesta lähdimme Lomamäen lemmikkipuistoon.

Pomppien kohti lemmikkipuistoa.

Ensimmäisenä törmäsimme Victoriin; kunnioitettavan kokoiseen kilpikonnaan. Victoria sai taputtaa ja A ihastui tähän hitaanlaiseen kilppariin.

Tämä vuohi ihastui puolestaan A:han ja tepasteli A:n perässä pitkin puistoa. Vuohi oli perso siemenille, joita A:lla oli kupissa ja nappasi kupin tämän kädestä.

Lemmikkipuistossa asustaa isoja papukaijoja, joita saa syöttää.

Ja pupuja, joita A tässä syöttää ruoholla.

A ja hänen seuralaisensa.

Lemmikkipuistosta löytyi vaikka mitä; poroja, kettuja, sikoja, vuohia, poneja, erilaisia lintuja, supikoiria ja oravia mainitakseni muutaman. Ja tämä omistajaperheen kiltti, pieni koira.

Lemmikkipuisto on rakennettu omistajaperheen kodin ympärille ja heidän olohuoneeseensa pääsee tutustumaan käärmeisiin, liskoihin ja lintuihin. Tässä A pitelee kädellään jotain Australiasta kotoisin olevaa lintua, jonka nimi minulta jo unohtui. A oli haltioissaan tästä :)

Ja tässä on vuorossa lisko. Äiti ei uskaltanut pidellä sitä käsissään, mutta A oli rohkea. A olisi saanut pitää myös käärmettä kaulassa, mutta totesi että hän jättää tämän ensi kesään, jolloin on täyttänyt 6 vuotta :)

Vierailu lemmikkipuistossa oli kaikin tavoin onnistunut. Jälkeenpäin suuntasimme pizzalle ja limulle.

A:n lempiruokaa.

Ja jälkkäriksi irtojäätelöä venesatamassa.

Neljän mukavan tunnin jälkeen suuntasimme mummolaan noutamaan pikkuveijaria. Siellä kaikki oli mennyt hienosti. Maito oli maistunut pullosta, samoin uni niin vaunuissa kuin sohvallakin. A:lla oli jo kova ikävä pikkuveljeään, samoin äidillä pikkuistaan.

Pitkästä aikaa

En ole yli kolmeen vuoteen päivittänyt blogiani. Alunperinhän tämän blogin tarkoitus oli kertoa muualla asuville sukulaisille ja ystäville esikoisen elämästä ja kasvusta pohjoisessa. Päivitin blogia parisen vuotta, mutta sitten se jäi arjen kiireiden takia tauolle. 

Blogitauko päättyy kuitenkin nyt. 

Elämässämme on tapahtunut mullistavia asioita kuluneen vuoden aikana. Olen nykyään kahden pienen pojan yksinhuoltaja-äiti. Muutin keväällä esikoisen ja masu-asukin kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni. Masu-asukki näki päivänvalon 9 päivää sitten ja nyt sitten totuttelemme uuteen arkeen. 

Kuluneet kuusi kuukautta on ollut elämäni tähän mennessä rankimmat. Avioero, huoli esikoisesta, raskauden kokeminen yksin, muutto ja sitten kuopuksen syntymä ovat tuoneet mukanaan todellisen tunteiden vuoristoradan. Olen tuntenut epätoivoa, surua, vihaa, iloa ja onnea vuoron perään. 

Kuopuksen syntymä ja hormonaaliset muutokset ovat herkistäneet mieltäni entisestään ja olenkin viimeisen viikon aikana itkenyt todella paljon. Luotan kuitenkin kyynelten puhdistavaan ja eheyttävään voimaan.

Eihän elämän pitänyt näin mennä.

Näin olen ajatellut usein. Mutta niin minulle ja meille kävi. Ja olen päättänyt tehdä elämästämme hienoa ja kaunista.

Tervetuloa seuraamaan äidin ja kahden pojan elämää!