 |
| On taas päivityksen aika. Olemme jälleen koossa koko perhe. Esikoinen palasi pohjoisesta sunnuntaina. Reissu oli ollut kaikin puolin onnistunut ja poika oli tyytyväinen. Huomasin kuitenkin, että hänellä oli selkeästi ollut ikävä pikkuveljeään. Ja meillä häntä. Ihana esikoiseni, joka tällä hetkellä käy läpi 6-vuotiaan uhmaa. Hän uhmaa minun ja kotimme sääntöjä ja haluaa aiempaa suurempaa itsenäisyyttä. Seuraavassa hetkessä hän kuitenkin kaipaa läheisyyttä ja huolenpitoa. Äidin syli kelpaa hänelle edelleen. |
 |
| Esikoinen pääsi kotiin tultuaan "syöttämään" pikkuveljeään. Tätä tapahtumaa hän onkin odottanut. Pikkuinen ei vielä syö mitään päätä huimaavia määriä, vaa mutustelee yhtä teelusikallista per kerta. Tällä viikolla hän on kuitenkin oivaltanut, että ruoan voisi niellä sen sijaan että sen työntää kielellä ulos suusta. Edistystä tämäkin :) Bataatti maistuu suht hyvin, illalla otamme myös luumun kehiin. |
 | |
| Tämä on sitä sisarrakkautta, joka sulattaa äidin sydämen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti