Juhlapäivä

Eilinen oli juhlapäivä, sillä vietimme kuopuksen ja hänen serkkutyttönsä ristiäisiä. Tuplaristiäiset sujuivat upeasti. Pikkuiset olivat suurimmaksi osaksi tyytyväisiä ja vieraat olivat hyvällä tuulella. Nyt tämä äiti huokaisee helpotuksesta ja lepää ;)

Pojat ristiäispäivänä.

Ripustimme lahjapöydän yläpuolelle viirun, johon kiinnitimme kuvia serkuksista. Vieraat saivat ottaa kuvan kotiin muistoksi. Tässä lahjapöytä on vielä tyhjä, mutta molemmat päivänsankarit saivat upeita lahjoja. Kiitokset siitä vieraille!

Kuopus enonsa sylissä.

Vettä päähän.

Vanhemmat, lapset ja kummit sekä pappi.

Herkkuja...

Päivänsankareiden kakut.

Vaipanvaihdon yhteydessä nopeasti räpsitty kuva vauvasta.

Ukki ja pikkuiset.

Isoveli vastasi musiikista :)

Videopätkä siitä pienemmästä auringonsäteestä

Vauva-arjen ennakoimattomuus

Vauva-arkea eläessäni saan jälleen muistutuksen siitä, että elämä on ennakoimatonta ja tulevaa on turha murehtia. Vauva-arki tuntuu helpommalta, kun ei liikaa analysoi vauvan jokaista inahdusta, vatsaväännettä tms. Helpotusta tuo myös se, ettei turhaa murehdi ja jännitä tulevaa yötä tai seuraavaa päivää. 

Kuopuksen kanssa päivät on hyvin vaihtelevia. Viikonloppuna pikkuinen ei nukkunut laisinkaan kunnollisia päikkäreitä. Torkahteli vain pieniksi hetkiksi ja halusi muulloin olla koko ajan sylissä. Tänään on toisenlainen päivä; hän vetelee jo kolmatta tuntia makoisia päiväunia sohvalla.

Kuopuksen vatsa on nyt ollut parempi jo yli viikon päivät. Viimeyönä vatsaväänteet kuitenkin kävivät vierailemassa, mutta siitäkin selvittiin.

Iloa päivään :)

 

Bileet ja kasvava jössikkä

Esikoinen palasi toissapäivänä kotiin pohjoisesta ja arjessamme on jälleen tuttu vauhti :) Esikoinen täytti eilen 6 vuotta. Varsinaiset juhlat pidettiin tänään. Vieraina olivat isovanhemmat, isomummi ja- fammu, veljeni sekä kuopuksen kummitäti. Kaverisynttäreitä vietetään sitten seuraavan kerran kun esikoisen koulutaival alkaa.

Juhlat olivat oikein onnistuneita ja esikoinen tyytyväinen päiväänsä. 

Pikkuveli oli tietenkin juhlissa mukana.

Isomummin lahja oli täysosuma. Nyt meillä asuu ihana merirosvo.

Late lammas löytyi kahvipöydästä. Esikoinen oli toivonut tällaista kakkua ja yhdessä sitten kyhättiin se.

Kuusi kynttilää jo. Mihin se aika oikein rientää?

Kuopus viihtyi vieraiden sylissä. Tässä äidin sylissä ruokailun jälkeen.

Kuopus on onnekas, kun hänellä on niin rakastava isoveli. Pikkuinen kasvaa huimaa vauhtia. Keskiviikkona kävimme neuvolassa ja 6-viikkoisella on painoa jo 5240 g. Painoa on tullut 900 g kahdessa viikossa. Kuopuksen kummitädin tytär kutsuu häntä jössikäksi. Aika osuva nimi :)

Kiireitä

Kulunut viikko on ollut täynnä ohjelmaa ja aika on rientänyt nopeasti. Ollaan kuopuksen kanssa käyty kuluneen viikon aikana kahdesti pääkaupungissa siskoani ja hänen perhettään moikkaamassa ja he ovat vierailleet meillä.  Lisäksi ollaan nähty mummia ja ukkia ja kuopuksen tulevaa kummitätiä, tehty pitkiä lenkkejä, valmisteltu tulevia ristiäisiä sekä esikoisen tulevia synttäreitä ja menty iltaisin aikaisin nukkumaan.

Esikoinen on vielä pohjoisessa ja tänään hänellä oli pienet synttärikemut siellä. Lauantaina vietetään sitten synttäreitä täällä.

Kuopus on muuttunut hurjasti kuluneen viikon aikana. Hän on alkanut ottaa kontaktia eri tavalla ja seuraamaan liikkeitä ja puhetta. Ensimmäiset hymytkin on väläytetty! Kauniimpaa ei maailmassa taida olla kun vauvan ensimmäiset hymyt.

Yhteiskuva serkuksista.

Kuopus nukkuu mielellään päikkärit sohvalla. Annan hänen valvotusti nukkua vatsallan, sillä se helpottaa hänen oloaan.

Esikoinen matkusti eilen pohjoiseen reiluksi viikoksi, joten tällä hetkellä minulla on vain yksi poika kotona. Tämä oli A:n kolmas reissu pohjoiseen yksin lentokoneella. Matkat ovat menneet todella hyvin. A on ollut todella reipas ja lentoyhtiön henkilökunta ihana, mikä on  varmasti edesauttanut matkojen onnistumista.

Mitään erityisiä suunnitelmia minulla ei ole tulevalle viikolle, mutta huomenna lähdetään kuopuksen kanssa Helsinkiin siskoani ja pientä prinsessaa tapaamaan. Eli huomenna koittaa kuopuksen ensimmäisen junamatka! Vaunut jätän kotiin ja hoidamme tämän reissun Manducan kantorepun avulla. 
 

Vauva N on nyt kuukauden ikäinen.

Hän on yllättävän jäntevä ja jaksaa kannatella päätään jo melko pitkiä hetkiä.

Kuopuksen vatsavaivoihin aloitin tänään Gefilus Plus-kapselit, jospa hän saisi niistä helpostusta. Hän on tyytyväinen ja rauhallinen vauva muulloin, mutta vatsaväänteet saavat hänet tietenkin onnettomaksi. Vatsavaivat eivät kuitenkaan ole kuopuksen kohdalla yhtä pahat kuin esikoisella aikoinaan. Vyöhyketerapeutti sanoi, että hänen pitkän kokemuksensa mukaan poikalapsilla on useammin enemmän vatsavaivoja kuin tytöillä. No, aika on meidän paras ystävä, joten parempaa kohti mennään :)

Vauva-arjen intensiivisyydestä

Kuopus on nyt neljä viikkoa vanha. Eilisellä neuvolakäynnillä hänellä punnittiin painoa kokonaiset 4350 grammaa. Paino on kahdessa viikossa noussut 800 grammaa, eli ruokaa poikaa ainakin saa riittävästi.

Vatsa vaivaa kuopusta edelleen, mutta näyttäisi kuitenkin siltä että kokoajan mennään parempaan suuntaan. Yöt ovat hyvin katkonaisia. Milloin syödään, milloin ähistään ja itketään vatsaa. 

Ihmeen vähillä yöunilla sitä äitikin jaksaa. Vauva-arjen intensiivisyys oli tiedossani ennestään, mutta siitä huolimatta jälleen yllätyin miten intensiivistä se on. Tässä omalla asenteella on kuitenkin suuri merkitys. Ajattelen itse, että tämä on vaihe, joka joskus päättyy. En myöskään stressaa tulevaa päivää tai yötä. Jos yö on hankala, niin sitten on. Jos taas helpompi, niin kiva juttu. En odota, milloin saisin nukkua pidempiä pätkiä vaan näillä mennään. Nyt on näin- ajattelu auttaa minua jaksamaan. (En kuitenkaan väitä ettei väsyttäisi, sillä välillä väsyttää ihan vietävästi.)

Intensiivisyydestä ja ajoittaisesta kaoottisuudesta huolimatta saan arjen pyörimään. Kaikilla on vatsa täysi, puhtaat vaatteet päällä ja useimmiten hyvä fiilis. Ja tämä riittää tällä hetkellä. Esikoinen on iloinen kun pääsee päivittäin pyöräilemään ja äiti on iloinen kun saa juoda kupin teetä sohvalla. Arjen pienillä iloilla mennään eteenpäin päivä kerrallaan. Armollisuus itseä kohtaan on nykyään kova sana elämässäni.

Äidin ja kahden pojan kokonainen perhe.

Kuopus on mieletön sylivauva. Manduca-kantoreppu on arkeni pelastaja, sillä hän haluaa useimmiten olla sylissä. Välillä unet sohvalla kuitenkin maittavat.