Joulun odotusta

Neljäs adventti tänään ja voitte uskoa, että täällä meillä eräs poika odottaa jouluaattoa kovasti. Esikoisen joululoma alkoi perjantaina, joten nyt nautimme hitaista päivistä. Ennen joululoman alkamista saimme käydä esikoulun ihanassa joulujuhlassa, jossa A luki runon ja sytytti adventtikynttilän yleisön edessä. Esiintyminen suijui upeasti, vaikka A:ta taisi ymmärrettävästi hieman jännittää. Ylpeälle äidille tuli siinä tilanteessa kyynelet silmiin :) 

Piparkakkuja olemme leiponeet jo kolmeen otteeseen ja tänään olisi tarkoitus leipoa vielä lisää. Piparkakuilla on kova menekki tässä kodissa ja A on myös antanut leipomiaan piparkakkuja lahjaksi rakkaille ihmisille.

Pipareiden koristelu on esikoiselle mieluista puuhaa.

Ja niiden syöminen on myös mielekästä :)

Teimme myös pienen piparkakkukylän pikku taloineen, metsineen jne. Tällaisten pienten hökkeleiden askartelu on mielestäni huomattavasti helpompaa kuin ison piparkakkutalon pystyttäminen ja kylään voi loihtia vaikka mitä hauskaa. Meidän kylässä on muun muassa jäätynyt lampi sekä joulukuusi keskellä kylää.

Leivoin ensimmäistä kertaa ikinä ruotsalaisia sahramipullia, eli Lussebullar tai Lussekatter. Herkullisia mielestäni, mutta esikoinen ei ihastanut sahraminen makuun.

Eilen oli hieno aurinkoinen päivä. Vietimme päivän mummon ja mofan luona. Paistoimme makkaraa nuotiolla ja esikoinen juoksutti isovanhempia hipan merkeissä :)

Pikkeherra oli myös mukana. Hän istua möllötti vaunuissa ja seurasi meidän muiden puuhia. Kuopus painaa jo 9 kiloa! Ja hän oppi kääntymään selältä vatsalle kolmisen päivää sitten. Nyt kääntyminen on hänen lempipuuhaan :)

Mofa toi meille eilen kuusen ja pääsimme koristelemaan sitä. Siitä tuli kaunisa, mutta tällä hetkellä se nojaa seinää vastaan, sillä se kaatui illalla :) Enkä itse enää saanut sitä pysymään kuusenjalassa. Joten odottelemme mofan apua tässä(kin) asiassa :)

 

Täällää eletään jo vuoden viimeistä kuukautta ja kaikkea siihen kuuluvaa kivaa, joten aika on jotenkin (jälleen kerran) ollut kortilla :)

Tälläkin hetkellä tämä kuvassa oleva tyyppi istuu sitterissä ja kertoo kaipaavansa seuraa.

 

Meillä on kaikki hyvin ja kivasti. Arki sujuu hyvin ja viikonloppuihin on mukava tuoda vähän ekstraa, kuten aamupala tv:n ääressä :)

 

Esikoinen on nyt tällaisessa iässä, että hänestä ei saa yhtäkään fiksua kuvaa...

 

Ja kuopus taas poseeraa nyrkki suussa :)

 

Meillä oli tonttuja kylässä ensimmäisenä adventtina. Maailman ihanimmat tontut. Järjestimme kotonamme pienet pikkujoulujuhlat, johon kutsuimme isovanhemmat ja muut tärkeät.

 

Myös ihana serkkutonttu oli vieraiden joukossa.

Käärmeenlumoja

Kaupungissamme on tänä viikonloppuna matelijanäyttely. Liskoja, hämähäkkejä, käärmeitä ja sellaista inhottavaa näytillä. Esikoinen toivoi kovasti pääsevänsä käymään näyttelyssä, mutta pelkkä ajatus huoneesta täynnä matelijoita sai minut melkein pyörtymään. 

Onneksi rakas veljeni suostui viemään A:n näyttelyyn, vaikka jälkikäteen selvisi että matelijat eivät ole myöskään veljeni lemppareita :)

Esikoinen ei kuitenkaan käärmeitä pelkää. Sen todistaa jo tämä kuva.

 

Perhe jälleen koossa

On taas päivityksen aika. Olemme jälleen koossa koko perhe. Esikoinen palasi pohjoisesta sunnuntaina. Reissu oli ollut kaikin puolin onnistunut ja poika oli tyytyväinen. Huomasin kuitenkin, että hänellä oli selkeästi ollut ikävä pikkuveljeään. Ja meillä häntä. Ihana esikoiseni, joka tällä hetkellä käy läpi 6-vuotiaan uhmaa. Hän uhmaa minun ja kotimme sääntöjä ja haluaa aiempaa suurempaa itsenäisyyttä. Seuraavassa hetkessä hän kuitenkin kaipaa läheisyyttä ja huolenpitoa. Äidin syli kelpaa hänelle edelleen.

Esikoinen pääsi kotiin tultuaan "syöttämään" pikkuveljeään. Tätä tapahtumaa hän onkin odottanut. Pikkuinen ei vielä syö mitään päätä huimaavia määriä, vaa mutustelee yhtä teelusikallista per kerta. Tällä viikolla hän on kuitenkin oivaltanut, että ruoan voisi niellä sen sijaan että sen työntää kielellä ulos suusta. Edistystä tämäkin :) Bataatti maistuu suht hyvin, illalla otamme myös luumun kehiin.

Tämä on sitä sisarrakkautta, joka sulattaa äidin sydämen.

Kuopuksella oli tänään 3-kuukautisneuvola. Painoa hänellä punnittiin 7550 g ja pituutta mitattiin 62,5 cm. Hänen painonsa liikkuu +1-käyrällä ja hän onkin ihanan pyöreä vauva :) Rokotteita hän sai kaksi; yhden kumpaankin reiteen. Voi sitä pienen itkun määrää...

Tänään aloitettiin myös kiinteiden maistelu bataatilla. Kuopus näytti olevan ihmeissään uudesta mausta ja maiskutti kielellään. 

Tästä tämä lähtee. Uusi maailma uusine makuineen.Vaikka kuopus onkin vielä vauva on vauvamaisin toukkavaihe jo ohi. Nyt hän on jo ihan oma, mielenkiintoinen persoonansa. Utelias ja iloinen.

 Esikoinen lähti eilen pohjoiseen viikoksi. Lauantaina meillä oli sushi-illallinen mummille ja ukille. Teimme siskoni kanssa ison kasan susheja.

Esikoisella syömäpuikot valmiina.

Hän maistui puolikasta sushia ja siirtyi sitten syömään hodareita :)

Kuulumisia

Täälläpäin on kaikki hyvin vaikka en ole vähään aikaan kirjoitellut. Kuopus kasvaa ja voi hyvin. Samoin esikoinen. Esikoinen on eskarin aloitettua innostunut kirjaimista ja numeroista sekä kirjoittamisesta ja piirtämisestä. Hänellä on kotona oma vihko, jossa harjoittelee kirjaimia ja numeroita ja edistys on mielestäni ollut huimaa.

Esikoisesta on kovasti apua arjessa. Hän auttelee ikätasonsa mukaisesti kotona; tuo tavaroita, auttaa kantamaan kevyempiä kantamuksia, auttaa pöydän kattamisessa ja siivoamisessa sekä viihdyttää pikkuveljeään. Ja tänään hän auttoi marjapiirakan teossa :)  Vastineeksi hän saa tätä nykyä pienen viikkorahan.

Esikoinen on kyseliäässä iässä. Kysymyksiä satelee jatkuvasti ja kaikkiin minulla ei ole järkevää vastausta :) (Miksi UFO:ja ei ole olemassa?) Myös kysymykset elämästä ja kuolemasta ovat tulleet. (Mistä vauvat tulee? Kuka on meidän äiti sitten kun sinä kuolet? Miten vanha olen kun sinä kuolet?)

Pikkuveli saa aimo annoksen rakkautta isoveljeltään. Välillä kun poden huonoa omatuntoa siitä, ettei aikani likene kuopukselle samalla tavalla kuin esikoiselle aikanaan, muistutan itseäni siitä että kuopus saa valtavasti huomiota veljeltään, joten loppujen lopuksi hänellä ei ole huole häivää :)

Ihana viikonloppu ja maailman paras isoveli

Ihana viikonloppu on takana. Vietimme lauantaina esikoisen kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa. Kävimme kahdestaan uimassa sekä syömässä. Hauskinta oli vesiliukumäen laskeminen yhdessä :) 

Kahdenkeskinen aika esikoisen kanssa on äärettömän tärkeätä meille molemmille. A on "joutunut" kasvamaan hurjan paljon pikkeveljen syntymän jälkeen ja siksi on välillä ihanaa huomioida hetken vain häntä. 

Pikkuinen oli lauantaina isovanhempien hellässä hoidossa. Kuopus on muuttunut todella paljon lyhyessä ajassa. Hän ei ole enää mikään pikkuruinen vastasyntynyt, vaan ihan oma persoonansa. Hän hymyilee ja "juttelee" ja rakastaa kun hänelle lauletaan. Sitterissä ja lattiallakin hän viihtyy aiempaa paremmin. Erityisen ihastunut hän on isoveljensä nauruun ja ilmeisiin. Kuopuksen vatsakin on paljon paremmassa kunnossa nyt kun ikää alkaa olla 10 viikkoa. Yöt ovat olleet yllättävän rauhallisia viime aikoina. Rota-rokote aiheutti hieman vatsaongelmia, mutta ne ovat onneksi hellittäneet. Hän taitaa myös nähdä mukavia unia, sillä hetki sitten hän nauroi makeasti kesken päiväunien :)

A on ihana isoveli. Laulaa, juttelee ja hellii pikkuveljeään. Parempaa isoveljeä ei voisi saada.

Syksy on saapunut tänne. A halusi syöttää lintuja lenkillä.

Vietettiin elokuva-iltaa viikonloppuna. Siirrettiin pedit olkkariin, katsottiin elokuvaa ja herkuteltiin. Jäätiin olohuoneeseen myös nukkumaan. Tämä oli esikoiselle suuri seikkailu ja äidinkin mielestä hauskaa. Lupasin että otetaan uusiksi jo ensi viikonloppuna :)

 

Vauva N on tänään yhdeksän viikkoa vanha. Maanantaisella neuvolakäynnillä hänellä oli painoa jo reilut 6300 g. Samalla annettiin ensimmäinen rota-rokote. Nyt jännitetään mahdollisia sivuoireita... 
Myös esikoisella oli maanantaina neuvolan 6-vee tarkastus. Rokotteita tuli kaksi yhden sijaan, sillä entisellä asuinpaikkakunnallamme oli unohdettu antaa yksi rokotusohjelmaan kuuluva rokote... Mutta hyvä että sen pystyi antamaan jälkikäteen. Esikoinen oli hirmu reipas ja jälkeenpäin kävimme kahvilassa. Kun rokotteen saa, on kyllä ansainnut jotain pientä hemmottelua mielestäni. 

Kuopus on perustyytyväinen tyyppi, kunhan vatsa, nälkä tai väsymys eivät vaivaa. Sylissä hän viihtyisi vaikka koko ajan, mutta tyytyy onneksi sitteriinkin.

Vaunukävelytkin ovat nykyään pikkuherran mieleen. Tänäänkin hän nukkui yli kaksi tuntia, kun teimme pitkän lenkin.

Refluksia ja markkinoita

Jälleen ehti viikko vierähtää ilman päivitystä tänne blogiin. Päivät menevät nopeasti kahden lapsen kanssa eikä aikaa aina löydy tietokoneen äärellä istumiseen :)

Käytin kuopusta lastenlääkärillä torstaina. Hänellä on lievää refluksia tai niin kutsuttua silent refluksia. Saatiin lääkkeet, joita käyttää tarvittaessa sekä hyvät kotihoito-ohjeet. Nillä ollaan nyt pärjätty ihan mukavasti. Lastenlääkäri kehotti myös aloittamaan kiinteiden maistelu jo kolmen kuukauden iässä, eli kuukauden kuluttua.  

Muuten arkeemme kuuluu sitä tavallista. Esikoinen viihtyy eskarissa todella hyvin ja on niin innostunut kirjoittamisesta, että kirjoittelee kotonakin perheenjäsenten nimiä omaan vihkoon :) 

Eilen kävimme Fiskarissa slow food festivaaleilla. Siellä oli vaikka mitä ihanaa lähituotettua ruokaa ostettavissa. Esikoinen pääsi myös koeistumaan vanhaa Zetoria...

...sekä juttelemaan kanoille. Hän kävi myös hevosajelulla, mutta siitä puuttuu kuva.

Markkinoilta jatkettiin mummilaan paistamaan makkaraa kauniissa syyssäässä.

Ukki on esikoisen vuoksi tehnyt pienen nuotiopaikan pihalle.

Mutta viihdyttiin me aikuisetkin siellä.

 

Tänään ollaan käyty pitkällä lenkille ja ihasteltu etanoita, kuten kuvasta näkee. Kohta saamme vieraita ja vohvelirauta on parhaillaan kuumana.

 

Juhlapäivä

Eilinen oli juhlapäivä, sillä vietimme kuopuksen ja hänen serkkutyttönsä ristiäisiä. Tuplaristiäiset sujuivat upeasti. Pikkuiset olivat suurimmaksi osaksi tyytyväisiä ja vieraat olivat hyvällä tuulella. Nyt tämä äiti huokaisee helpotuksesta ja lepää ;)

Pojat ristiäispäivänä.

Ripustimme lahjapöydän yläpuolelle viirun, johon kiinnitimme kuvia serkuksista. Vieraat saivat ottaa kuvan kotiin muistoksi. Tässä lahjapöytä on vielä tyhjä, mutta molemmat päivänsankarit saivat upeita lahjoja. Kiitokset siitä vieraille!

Kuopus enonsa sylissä.

Vettä päähän.

Vanhemmat, lapset ja kummit sekä pappi.

Herkkuja...

Päivänsankareiden kakut.

Vaipanvaihdon yhteydessä nopeasti räpsitty kuva vauvasta.

Ukki ja pikkuiset.

Isoveli vastasi musiikista :)

Videopätkä siitä pienemmästä auringonsäteestä

Vauva-arjen ennakoimattomuus

Vauva-arkea eläessäni saan jälleen muistutuksen siitä, että elämä on ennakoimatonta ja tulevaa on turha murehtia. Vauva-arki tuntuu helpommalta, kun ei liikaa analysoi vauvan jokaista inahdusta, vatsaväännettä tms. Helpotusta tuo myös se, ettei turhaa murehdi ja jännitä tulevaa yötä tai seuraavaa päivää. 

Kuopuksen kanssa päivät on hyvin vaihtelevia. Viikonloppuna pikkuinen ei nukkunut laisinkaan kunnollisia päikkäreitä. Torkahteli vain pieniksi hetkiksi ja halusi muulloin olla koko ajan sylissä. Tänään on toisenlainen päivä; hän vetelee jo kolmatta tuntia makoisia päiväunia sohvalla.

Kuopuksen vatsa on nyt ollut parempi jo yli viikon päivät. Viimeyönä vatsaväänteet kuitenkin kävivät vierailemassa, mutta siitäkin selvittiin.

Iloa päivään :)