Kuulumisia

Täälläpäin on kaikki hyvin vaikka en ole vähään aikaan kirjoitellut. Kuopus kasvaa ja voi hyvin. Samoin esikoinen. Esikoinen on eskarin aloitettua innostunut kirjaimista ja numeroista sekä kirjoittamisesta ja piirtämisestä. Hänellä on kotona oma vihko, jossa harjoittelee kirjaimia ja numeroita ja edistys on mielestäni ollut huimaa.

Esikoisesta on kovasti apua arjessa. Hän auttelee ikätasonsa mukaisesti kotona; tuo tavaroita, auttaa kantamaan kevyempiä kantamuksia, auttaa pöydän kattamisessa ja siivoamisessa sekä viihdyttää pikkuveljeään. Ja tänään hän auttoi marjapiirakan teossa :)  Vastineeksi hän saa tätä nykyä pienen viikkorahan.

Esikoinen on kyseliäässä iässä. Kysymyksiä satelee jatkuvasti ja kaikkiin minulla ei ole järkevää vastausta :) (Miksi UFO:ja ei ole olemassa?) Myös kysymykset elämästä ja kuolemasta ovat tulleet. (Mistä vauvat tulee? Kuka on meidän äiti sitten kun sinä kuolet? Miten vanha olen kun sinä kuolet?)

Pikkuveli saa aimo annoksen rakkautta isoveljeltään. Välillä kun poden huonoa omatuntoa siitä, ettei aikani likene kuopukselle samalla tavalla kuin esikoiselle aikanaan, muistutan itseäni siitä että kuopus saa valtavasti huomiota veljeltään, joten loppujen lopuksi hänellä ei ole huole häivää :)

Ihana viikonloppu ja maailman paras isoveli

Ihana viikonloppu on takana. Vietimme lauantaina esikoisen kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa. Kävimme kahdestaan uimassa sekä syömässä. Hauskinta oli vesiliukumäen laskeminen yhdessä :) 

Kahdenkeskinen aika esikoisen kanssa on äärettömän tärkeätä meille molemmille. A on "joutunut" kasvamaan hurjan paljon pikkeveljen syntymän jälkeen ja siksi on välillä ihanaa huomioida hetken vain häntä. 

Pikkuinen oli lauantaina isovanhempien hellässä hoidossa. Kuopus on muuttunut todella paljon lyhyessä ajassa. Hän ei ole enää mikään pikkuruinen vastasyntynyt, vaan ihan oma persoonansa. Hän hymyilee ja "juttelee" ja rakastaa kun hänelle lauletaan. Sitterissä ja lattiallakin hän viihtyy aiempaa paremmin. Erityisen ihastunut hän on isoveljensä nauruun ja ilmeisiin. Kuopuksen vatsakin on paljon paremmassa kunnossa nyt kun ikää alkaa olla 10 viikkoa. Yöt ovat olleet yllättävän rauhallisia viime aikoina. Rota-rokote aiheutti hieman vatsaongelmia, mutta ne ovat onneksi hellittäneet. Hän taitaa myös nähdä mukavia unia, sillä hetki sitten hän nauroi makeasti kesken päiväunien :)

A on ihana isoveli. Laulaa, juttelee ja hellii pikkuveljeään. Parempaa isoveljeä ei voisi saada.

Syksy on saapunut tänne. A halusi syöttää lintuja lenkillä.

Vietettiin elokuva-iltaa viikonloppuna. Siirrettiin pedit olkkariin, katsottiin elokuvaa ja herkuteltiin. Jäätiin olohuoneeseen myös nukkumaan. Tämä oli esikoiselle suuri seikkailu ja äidinkin mielestä hauskaa. Lupasin että otetaan uusiksi jo ensi viikonloppuna :)

 

Vauva N on tänään yhdeksän viikkoa vanha. Maanantaisella neuvolakäynnillä hänellä oli painoa jo reilut 6300 g. Samalla annettiin ensimmäinen rota-rokote. Nyt jännitetään mahdollisia sivuoireita... 
Myös esikoisella oli maanantaina neuvolan 6-vee tarkastus. Rokotteita tuli kaksi yhden sijaan, sillä entisellä asuinpaikkakunnallamme oli unohdettu antaa yksi rokotusohjelmaan kuuluva rokote... Mutta hyvä että sen pystyi antamaan jälkikäteen. Esikoinen oli hirmu reipas ja jälkeenpäin kävimme kahvilassa. Kun rokotteen saa, on kyllä ansainnut jotain pientä hemmottelua mielestäni. 

Kuopus on perustyytyväinen tyyppi, kunhan vatsa, nälkä tai väsymys eivät vaivaa. Sylissä hän viihtyisi vaikka koko ajan, mutta tyytyy onneksi sitteriinkin.

Vaunukävelytkin ovat nykyään pikkuherran mieleen. Tänäänkin hän nukkui yli kaksi tuntia, kun teimme pitkän lenkin.

Refluksia ja markkinoita

Jälleen ehti viikko vierähtää ilman päivitystä tänne blogiin. Päivät menevät nopeasti kahden lapsen kanssa eikä aikaa aina löydy tietokoneen äärellä istumiseen :)

Käytin kuopusta lastenlääkärillä torstaina. Hänellä on lievää refluksia tai niin kutsuttua silent refluksia. Saatiin lääkkeet, joita käyttää tarvittaessa sekä hyvät kotihoito-ohjeet. Nillä ollaan nyt pärjätty ihan mukavasti. Lastenlääkäri kehotti myös aloittamaan kiinteiden maistelu jo kolmen kuukauden iässä, eli kuukauden kuluttua.  

Muuten arkeemme kuuluu sitä tavallista. Esikoinen viihtyy eskarissa todella hyvin ja on niin innostunut kirjoittamisesta, että kirjoittelee kotonakin perheenjäsenten nimiä omaan vihkoon :) 

Eilen kävimme Fiskarissa slow food festivaaleilla. Siellä oli vaikka mitä ihanaa lähituotettua ruokaa ostettavissa. Esikoinen pääsi myös koeistumaan vanhaa Zetoria...

...sekä juttelemaan kanoille. Hän kävi myös hevosajelulla, mutta siitä puuttuu kuva.

Markkinoilta jatkettiin mummilaan paistamaan makkaraa kauniissa syyssäässä.

Ukki on esikoisen vuoksi tehnyt pienen nuotiopaikan pihalle.

Mutta viihdyttiin me aikuisetkin siellä.

 

Tänään ollaan käyty pitkällä lenkille ja ihasteltu etanoita, kuten kuvasta näkee. Kohta saamme vieraita ja vohvelirauta on parhaillaan kuumana.